Vaikka varsinainen joulunamikausi ei ole vielä alkanut, markkinoilta on jo löytynyt kauden ensimmäinen uutuus, ihanainen Fazerin boksi. Tähän boksiin on tehty viimein konvehdeiksi eräät parhaista Fazerin suklaapatukoista, vadelma- ja sitruunajogurttitäytteiset patukat. Molemmat kohvehtimaut maistuvat juuri siltä miltä pitääkin. Vadelmajogurttikonvehdin täyte on täynnä samaa vadelmaisuutta kuin patukkakin; sitruunajogurtttikonvehdissa taas maistuu patukastakin tuttu pehmeän kirpeä sitruuna. Kohvehdeissa on hiukan enemmän täytettä suhteessa suklaan määrään kuin patukoissa tapaa olla. Tämä ilmiö on kuitenkin tuttu Fazerin makeisia enemmän maistelleelle esimerkiksi Geisha-konvehdeista ja Geisha-patukasta.

Mitä näistä kohvehdeista voi sanoa? Luultavasti jokainen, joka on syönyt konvehteja innoittaneita patukoita ja pitänyt niistä, pitää tästäkin uutuusmuodosta. Kannustan satunnaista lukijaa lämpimästi etsimään tämän laatikon käsiinsä ja maistelemaan joulun ensimmäisiä tuulahduksia (maistuisihan tämä myös kesällä, mutta eipä taida olla silloin myynnissä). Tällä hetkellä tuote on löydetty Stockmannin Hulluilta päiviltä, mutta toivottavasti pian sitä saa myös joka marketista. Nyt kun yksi kauan toivottu maku on saatu konvehdeiksi, jään innolla odottelemaan esimerkiksi Tutti frutti -täytteisiä konvehteja.

PS. Fazerin patukoista puheen ollen, miksi Mint Crisp -patukoiden valmistus lopetettiin? Marianne-patukka ei pysty maussa eikä rakenteessa ollenkaan samaan kuin tuo vanha patukkamalli. Fazerilta pitäisi ehdottomasti vaatia vanhaa kunnon patukkaa takaisin.

Fazerin suklaavalikoimaan saapui tänä syksynä uutuussuklaiden sarja, joka sisältää kolme marjaisaa pientä suklaalevyä. Suklaiden maut ovat mustikkapiirakka, puolukka ja vadelmamousse. Maisteluun ensimmäisenä saapui eilen herkullisimmalta kuulostava vadelmamousse.

Täytyy myöntää, että minulla on ollut pientä epäluuloa uuden suklaalevyvalikoiman suhteen. Kun yritetään tehdä jotain liian erikoista ja luksusta, lopputulos on usein teennäinen ja huono. Vadelmamousselevy kuitenkin kumoaa osaltaan luulojani. Suklaa on erittäin hyvää ja sopivan marjaisaa. Vadelmaversiossa suklaan sisällä on vadelmaista suklaamoussea, jossa on seassa vadelman paloja. Mausta tulee mieleen Fazerin vadelmajogurtti-suklaapatukka, mutta Nordic Gourmet -levy on suklaisempi. Levy on täydellisen onnistunut ja jo kaksi palaa tätä makeaa herkkua riittää tyydyttämään pahinta naminnälkää. Täytyy kyllä myöntää, että palat ovat melko isoja - koko levyssä on nimittäin kymmenen palaa.

Levyn ulkoasu on erittäin hieno ja tyylikäs. Pientä miinusta täytyy kyllä antaa paketoinnista, jossa on korostettu enemmän ulkoisia tekijöitä kuin syötävyyttä. Levy on nimittäin pakattu ohueen pahvikoteloon, jonka sisällä suklaat on kietaistu hauraaseen folioon. Paloja on vaikea liikutella herkästi hajoavassa foliossa ja erityisesti loppujen palojen sijoittelu takaisin laatikkoon vaatii hiukan kärsivällisyyttä. Vähän isompi miinus täytyy antaa levyn hinnasta. Tämä 115 gramman herkku lähtee matkaan halvimmillaan 2,75 euron hintaan. Hirmuisesta hinnasta huolimatta levy on kuitenkin ostamisen arvoinen, vaikka hintansa puolesta tuskin sopiikaan arkiseen namitteluun. Ehdottomasti siis kokeilemisen arvoinen namiuutuus!

Kauppoihin on viime viikkojen aikana saapunut Malacolta kolme houkuttelevan näköistä uutta salmiakkipussia. Mustat Must-pussit ovat nimeltään Moods of Black, Dark Shots ja Touch of Sea. Moods of Black -pussi sisältää erilaisia salmiakki- ja lakritsimakeisia. Dark Shots -pussissa on taas suuria salmiakkipalloja lakritsitäytteellä. Touch of Sea -pussin namit ovat salmiakkilakritsia, jossa on mausteena hiukan merisuolaa. Must-pussit ovat hiipineet hiukan yleisen namiuutuusrintaman edellä, ja pusseja oli jo muutama viikko sitten saatavilla hyvin varustelluista kaupoista. Jo tuolloin kaksi houkuttelevimman näköistä pussia, Dark Shots ja Touch of Sea, tarttuivat mukaani maisteltavaksi. Viikonloppuna viimein myös viimeinen maku, Moods of Black, sattui ostoskoriin mukaan.

Jo ensivaikutelma pusseista on miellyttävä. Namit on pakattu mukavan pieniin 70 - 75 gramman pusseihin, mikä on erityisen hyvä siinä mielessä, että se mahdollistaa useamman namilaadun ostamisen samalla kertaa ilman suurempia tunnontuskia. Myös pussien ulkoasu on houkutteleva. Tosiaan ensimmäisen kerran pussit nähdessäni tarttui mukaan heti kaksi pussia, koska en vaan voinut vastustaa parhaimman oloisten uutuusnamien maistamista.

Maut pusseissa ovat myös pääasiassa herkullisia. Dark Shots -salmiakkipallot maistuvat juuri siltä miltä pitääkin. Pikainen tarkastus FilmTownista paljasti, että kyseessä todellakin ovat samat makeiset, joita on jo vuosien ajan ollut myynnissä videovuokraamojen irtokarkkihyllyssä. Kyseisten namien koostumus on lähes täydellinen ja maku tulee parhaiten esiin, kun namin pureskelee. Tämä pussi on jo kerran tarttunut mukaani ensimmäisen maistelukerran jälkeen ja tulee luultavimmin olemaan vakio-ostos namipuolelta.

Touch of Sea -namit ovat nekin aivan kelpo tavaraa, mutta eivät valitettavasti onnistu täyttämään odotuksia. Maku on hiukan laimea eikä suolasta ole tietoakaan. Mielestäni jos mainostetaan makeisen sisältävän jotain ainesosaa, kyseisen ainesosan pitäisi myös maistua. Vaikka namit eivät olleet sitä mitä odotin, pussi tyhjeni kyllä saman päivän aikana. Valitettavasti pussia tuskin tulee ostettua uudestaan, koska muut pussit ovat niin paljon parempia, että Touch of Sea luultavasti tulee aina jäämään niiden varjoon.

Viimeisenä maistettu pussi, Moods of Black, oikeastaan yllätti positiivisesti. Ensimmäisellä ostokerralla pussi jäi hyllyyn, koska se ei vaikuttanut yhtä erikoiselta kuin kaksi muuta pussia (eikä nyt kolmea pussia voi kerralla ostaa!). Eikä Moods of Black erikoinen olekaan, vaan tavallinen salmiakkipussi. Ja tunnetusti sellaisiahan on tavallisten ruokakauppojen makeishyllyissä aivan liian vähän. Ehdottomasti myös tämä pussi tulee toistekin napattua ostoskoriin.

Viime viikolla tavallisella kauppareissulla silmiini sattui upeasti hyllyn päätyyn asetellut värikkäät uutuuskeksit Dominolta. Musta paketti piti sisällään salmiakki-chili-keksejä ja vaaleanpunainen vadelma-milkshake-keksejä. Pakettien ulkoasut olivat hyvin houkuttelevan näköiset, ja varsinkin kuvat mustista ja vaaleanpunaisista kekseistä herättivät huomioni. Keksit lähtivät mukaan viiden euron yhteishintaan. Pakkohan niitä oli saada maistaa, vaikka en yleensä erityisesti keksin ystävä olekaan.

Paketeista sisältä paljastui kirkkaan vaaleanpunaisia ja tiukan mustia keksejä. Vaikka ajatus värikkäistä kekseistä kuulostaa hauskalta, ei toteutus ollut houkuttelevimmasta päästä. Varsinkin vaaleanpunaiset keksit olivat omituisen näköisiä. Maku kekseissä oli jopa vähemmän houkutteleva kuin keksien ulkonäkö. Vadelma-milkshake-keksejä erehdyin luulemaan marjapiirakan makuisiksi, koska niissä oli hyvin voimakas marjapiirakalle tyypillinen maku. Marjapiirakassa maku toimii, mutta näissä kekseissä ei todellakaan. Sain yhden vaaleanpunaisen keksin alas, enkä sen jälkeen koskenut enää tähän versioon. Muut maistajat sen sijaan pitivät makua aivan kelvollisena, ja kiitettävän nopeasti vaaleanpunainen Domino-paketti tyhjenikin.

Itse pidin huomattavasti enemmän mustan paketin salmiakki-chili-kekseistä. Chiliä niissä ei ollut kuin nimessä, mutta salmiakin maku on aina vähintäänkin siedettävä. Ei näistäkään kekseistä mitään suurta suosikkiani tullut, mutta helpommin niitä sai alas kuin vaaleanpunaisia versioita. Muille taas mustat keksit eivät juurikaan maistuneet ja paketissa onkin vielä yli viikon jälkeen muutama keksi jäljellä. Molemmat keksimaut tarttuivat inhottavasti hampaisiin, joista viimeisiä muruja saa kaivella vielä pitkään keksin syömisen jälkeen.

Vaikka itse kekseistä ei ole juurikaan kaunista sanottavaa, enkä ostaisi edes salmiakkiversiota uudelleen, täytyy Dominolle antaa pisteitä uutuustuotteiden sijoittamisesta omiin laatikoihinsa. Pitkään Domino on tehnyt houkutteleviltakin kuulostavia uutuuskeksejä, joita on sitten ollut rajoitetun ajan saatavilla yli puolen kilon keksipaketeissa sekoitettuna muiden makujen joukkoon. Black & Pink -kekseissä oli kuitenkin valitettavasti sorruttu niin pahasti uutuustuotteille tyypilliseen virheeseen, liialliseen erikoisuuteen, että herkuttelijana täytyy kekseille antaa tyly tuomio. Vaikka keksit saa kerrankin jopa omassa paketissaan, niitä ei kannata ostaa edes maistettavaksi. Ei edes salmiakki-chilejä, joita sentään pystyi syömään.

Tänään Citymarketin hyllystä löytyi se, mitä olen viimeisen kahden viikon aikana yrittänyt metsästää kuumeisesti eri R-Kioskeista: uusi Fazerin suklaalevy. Hetki oli kuitenkin katkeransuloinen, sillä levyä ei myyty erikseen vaan se oli saatavissa ainoastaan neljän (!) Fazerin suklaalevyn ostajille kaupan päälle. Pakkohan "tarjoukseen" oli kuitenkin tarttua ja sainkin suklaakilon ohella kotiin maisteltavaksi myös uutukaisen omenacrispin. Onneksi Fazer on viimein ymmärtänyt ainakin tässä uutuudessa jättää vanhojen suosikkinamien ja suklaan sekoittelun väliin. Marianne-suklaa oli oikein maittavaa, mutta kahdessa viimeisimmässä, Lontoon rakeessa ja Omarissa, sekoitus ei välttämättä ollut kovin onnistunut. Ei kumpikaan maku paha ole, mutta helpommin koriin tulee aina napattua jokin parempi Fazerin levy.

Omenacrisp lunasti kyllä tällä kertaa odotukset ja olikin parempi kuin kaksi viimeisintä levyuutuutta. Omenan maku oli varsin mieto eikä sitä tullut jokaiseen palaan. Sen vuoksi myös suklaan oma maku pääsi hyvin esiin ja yhdistelmä olikin tällaisenaan hyvin maittava. Mukana oli lisäksi hiukan keksimuruja, jotka nekin sopivat hyvin suklaan sekaan. Maku tuntui vielä paranevan joka palan myötä. Siksi onkin lähestulkoon rikollista, ettei toista levyä voi vaan käydä ostamassa kaupasta, vaan jos sellaisen haluaisi, mukaan olisi napattava vielä toiset neljä suklaalevyä! Täytyy sanoa, ettei edes kaltaiseni namihirmu taivu tuollaisen kiristyksen edessä. Täytynee tyytyä odottamaan, josko levy joskus saapuisi myös rehellisesti ostettavaksi kaupan hyllylle.

Se, saapuuko levy joskus kaupan hyllylle vai ei, riippuu ilmeisesti suklaata maistelleiden mielipiteistä. Sillä hetkellä, kun kävin jättämässä Fazerin sinisen sivuille palautetta suklaasta, oli 75 % maistaneista kertonut pitäneensä suklaasta. Toivottavasti 75 % on tarpeeksi ja levy olisi pian kaikkien saatavilla namihyllyssä. Sillä aikaa ei auta kuin odottaa ja toivoa, että jäljellä olevat kaksi riviä riittävät pitkään. Ja onneksi kaapista löytyy nyt lisäksi myös neljä muuta suklaalevyä, joita voi pahimpaan omenacrisp-suklaanhimoon nauttia.